KEVÄTTÄ ILMASSA? ;)

Näin tänään ensimmäisen "kevätpörriäisen", siis ötökän joka lensi. Siitä tuli ihan keväinen olo! :) Piti nyt sit kaivaa esiin kesätarina, jonka oon Reginaan lähettäny joskus, mut sitä ei koskaan julkaistu...

Mitä olisikaan voinut tapahtua...
Kesällä Kerran
(2008)

- Taas sukujuhlat, huokasi Juulia puoliääneen astuessaan suurista pariovista sisään juhlatalon eteiseen, jossa hääpari kätteli kaikki vieraat.
Pelkästä kohteliaisuudesta oli hänenkin ollut pakko tulla paikalle. Olihan kyseessä sentään hänen miehensä serkun häät. Tosin kyseinen serkku ei ollut työkiireidensä takia heidän häihinsä osallistunut, mutta eihän siitä asiasta sopinut muistuttaa. Olihan kyseessä valtion virkamies. Ainut Juulialle lohdutusta tuova seikka oli kutsussa ollut maininta siitä, että hääpari kohteliaasti toivoo lasten jättämistä hoitoon hääjuhlan ajaksi. Tiedossa oli siis ilmeisesti ryyppybileet. Vaikka hän ei itse voinutkaan raskautensa vuoksi mitään alkoholia ottaa, olipa sentään tiedossa koko loppupäivä ilman esikoista. Ei sillä, etteikö hän viihtyisi lapsensa kanssa, hän vain oli vähän väsynyt ja tämä ”vapaailta” tuli ihan hyvään väliin.

Hän ei tuntenut kuin pienen osan häävieraista, jotka hänen edellään ja jäljessään yksitellen tulivat ovesta salin puolelle etsien omia paikkojaan. Paikannäyttäjät ohjasivat tulijat oikeisiin suuntiin, mutta silti tarkkaan piti lukea monesta pöydästä pieniin nimilappuihin kultakirjaimin kirjoitetut nimet ennen kuin löysi oman paikkansa. Juulia istui omalle paikalleen pitkään pöytään. Hänen miehensä paikka oli hänen vieressään oikealla puolella. Vasemmalla puolella ei enää ollut paikkoja. Häntä vastapäätä istui hänen miehensä veli ja veljesten oikealla puolella muut Juulian tuntemat henkilöt eli appivanhemmat, sulhasen siskot perheineen ja heidän vanhempansa puolisoineen. Siinä olivat tosiaan kaikki tutut, tuo pieni murto-osa vieraista. Kirkossa istumisesta oli jo selvitty, joten pahin oli takana, ajatteli Juulia. Hän ei voinut kuvitellakaan, mitä kaikkea mielenkiintoista ja yllättävää alkanut ilta vielä toisikaan.

Kaikki vieraat olivat löytäneet paikoilleen, joten oli maljapuheiden aika. Kaikki paitsi Juulia kuuntelivat keskittyneesti puheita. Häntä ei kiinnostanut tipan vertaa. Sitten kilisteltiin laseja lähellä olevien kesken hääparin kunniaksi, niinkuin aina häissä on tapana. Kilistelyjen lomassa Juulian ja Lassen, hänen miehensä veljen, katseet kohtasivat hetkeksi. Juuliasta tuntui, kuin kaikki ympärillä oleva olisi kadonnut tuoksi hetkeksi. Oli vain hiljaisuus ja tyytyväisyys. Sitten se hetki oli ohi. Hänen miehensä otti häntä kädestä kiinni sen merkiksi, että jo kuuluisi istua, sillä niin melkein kaikki muut olivat jo tehneet. Juulia istui ja katsoi ympärilleen tarkastellen, oliko kukaan muu huomannut tuota ihanaa täydellistä hetkeä, jonka vain yksi katse oli saanut aikaan. Hänen helpotuksekseen kukaan ei katsonut häneen, ei edes Lasse. Juulia mietti, mitä oli tapahtunut, mitä oli nähnyt Lassen katseessa. Oliko se kiinnostusta, uteliaisuutta, ihastusta.. ..mitä se oli!? Vai oliko hän itse kuvitellut tuon kaiken? Ei, niin se ei voinut - ei saanut olla, hän ajatteli.

Aikaisemmin kesällä Juulia oli kertonut Lasselle tekstiviesteillä unistaan, joita oli heistä yhdessä nähnyt. He olivat jutelleet yhdessä monista asioista, mutta lähinnä Juulian parisuhteesta, jossa ei kaikki ollut kohdallaan. Myös Lasse oli yhtenä iltana intoutunut alkoholin vaikutuksen alaisena laittamaan Juulialle levotonta tarinaa siitä, mitä haluaisi tapahtuvan heidän välillä. Tai näin ainakin Juulia ensin oli kuvittellut, mutta tuo kirjoitus taisikin olla vain mitä voisi tapahtua, sillä oikeastaan mitään ei ollut ikinä kuitenkaan tapahtunut. Vain pientä silittelyä, ei sen kummempaa. Toki sekin oli Juuliasta tuntunut aivan taivaallisen kiihottavalta siinä tilanteessa, ja tuskin Lassestakaan tilanne vastenmielinen oli ollut. Juulia olisi kyllä toivonut pientä kesäseikkailua seksittömään ja ennen kaikkea läheisyydenpuutteiseen avioelämäänsä, ja oli kertonut toiveistaan, mutta hän ei ollut saanut vastauksia siitä, mitä Lasse halusi, vai halusiko yhtään mitään. Eikä Juulia luottanut kehenkään muuhun mieheen niin kuin Lasseen. Niinpä hän sitten eräänä heinäkuisena maanantaiaamuna päätti luovuttaa, lähetettyään vielä yhden sähköpostiviestin tälle himojensa kohteelle. Hän katsoi taas Lassea ja heti hänen mielikuvituksensa alkoi laukata. Mitä kaikkea jo olisikaan ehtinyt tänä kesänä tapahtua, jos Lasse olisi halunnut pitää häntä hyvänä muulloinkin kuin sen ainoan kerran. Juulia tunsi, kuinka hänen pikkuhousunsa olivat kostuneet hänen taas ajatellessaan Lassea.

Ilmoitus katetusta ruokapöydästä katkaisi hänen ajatuksensa. Ruokaa oli paljon ja se oli erittäin hyvää. Ruokailu sujui ilman ylimääräisiä ajatuskatkoja, jutellen yhdessä kaikkien lähellä istuvien kesken. Jälkiruoaksi leikattu hääkakku oli parasta mitä moni vieraista oli pitkään aikaan maistanut. Juulia ojenteli jalkojaan pöydän alla, ettei niitä alkaisi särkeä ja korjasi asentoaan tuolissa.

- Sori, hän sanoi ympärilleen katsoen potkaistuaan jonkun jalkaan.

- Ei se mitään, vastasi Lasse.
Juulia katsoi Lassea ja he molemmat hymyilivät. Juulian ajatukset saivat taas tuosta hymystä aihetta lentoon. Hän vilkaisi levottomana miestään, joka oli syventynyt jälkiruokaansa ja pöydän puheenaiheeseen. Nyt on aika toimia, ajatteli Juulia. Hän riisui oikean jalan kenkänsä ja koski varovasti varpaillaan Lassen nilkkaa pöydän alla. Lasse ei liikahtanutkaan, vaan jatkoi totisena muiden keskustelun seuraamista. Juulia siirsi varpaitaan hitaasti ylöspäin Lassen sisäreittä pitkin. Välillä alaspäin, sitten taas ylös, niin ylös kun vain ylettyi. Onneksi pöydät ovat melko kapeita, Juulia ajatteli. Hän jatkoi varpaillaan sisäreiden hyväilyä ja laskeutui tuolissaan niin alas kuin oli mahdollista herättämättä kenenkään huomiota. Nyt hänen varpaansa ylettyi jo määränpäähän. Lasse korjasi pikaisesti asentoaan katsoen Juuliaan, joka hyväili hänen jalkoväliään. Julia tunsi taas pikkuhousujensa kostuvan ja varpaissaan Lassen kalun pikkuhiljaa kovettuvan.

Hänen onnekseen kuulutettiin, että nyt vuorossa olisi vapaata keskustelua hääparin ja vieraiden kesken ennen ohjatun ohjelman alkua. Juulia laittoi toisenkin kengän jalkaansa ja korjasi asentoaan tuolissa. Hän mietti hetken paikoillaan ennen kuin nousi. Hän vilkaisi Lassea, katsoi sitten miestään ja sanoi menevänsä yksin ulos kävelemään, koska jalkoja särki paikallaan istumisen takia. Hän lupasi tulla kyllä jonkin ajan päästä takaisin. Hänen miehensä vastasi nyökäten menevänsä ensin miestenhuoneeseen, sitten ulos tupakalle. Juulia katsoi vielä nopeasti Lasseen, joka edelleen istui ja jutteli äitinsä kanssa. Lasse huomasi kuitenkin katseen. Juulia käveli ulos. Hän ihaili suuria kukkaruukkuja juhlatalon portailla, käveli portaita alas ja tutki katseellaan ympäristöä. Hän näki suoraan edessään sorapihan toisella puolella suuren nurmikkoalueen, joka nyt oli reunojaan myöden täynnä pysäköityjä autoja, ja joka päättyi metsään, Hän näki oikealla puolellaan pienen sivurakennuksen (ilmeisesti jonkinlainen varasto) ja vasemmalle lähtevän koivukujan. Onpa vaihtoehdot vähissä, hän ajatteli. Paras niistä oli kuitenkin tuo parkkipaikan ja metsän välinen kohta. Sinnepäin hän siis lähti kävelemään autojen välistä ja toivoi, että joku seuraisi häntä. Niin todellakin tapahtui. Lasse tuli ulos pian Juulian jälkeen ja katsoi ympärilleen. Hän huomasi Juulian kävelevän kauemmaksi autojen seassa. Ulkona ei ollut vielä paljon muita häävieraita, vain muutama vanhempi mies oli rientänyt läheisen Toyotan takalaatikolle.

Lasse seurasi Juuliaa, kunnes he olivat aivan metsän reunassa automeren toisella puolella. Siellä Juulia pysähtyi ja istui hiljattain leikatun nurmikon reunaan, viininpunaisen Chevroletin eteen. Lasse istui Juulian vasemmalle puolelle, ihan lähelle, ja otti tytön kainaloonsa.

- Mitä sä likka oikein meinaat? hän kysyi rutistaen samalla Juulian kylkeään vasten.

- En mä mitään.. ..mä vaan haluun sua! kuiskasi Juulia hiljaa painaen päänsä Lassen rinnalle ja kietoen kätensä hänen ympärilleen.

- Sä taidat olla oikeesti ihastunut muhun, kun et millään jättänyt mua rauhaan, vaik`en vastannut ku harvoihin sun viesteihin. Eiks niin? Lasse töksäytti.
Juulian teki mieli huutaa, että nytkö sä helvetti sen vasta tajuut, mutta hän tyytyi toteamaan vaan

- Joo.
äänellä, jonka Lasse juuri ja juuri kuuli.
Lassen toinen käsi rutisti yhä tiukemmin Juuliaa ja toinen käsi silitti hänen auki olevia pitkiä hiuksiaa.

- Voi sua, hän huokaisi.
Juulia vei kätensä Lassen puvun takin alle ja nosti kauluspaidan helman pois housuista niin, että sai kätensä vasten paljasta ihoa. Hän muisti kuinka Lasse oli kertonut pitävänsä ulkoilmasta ja siitä, että on kiinni jäämisen pelko. Tässä sitä oli kyllä tarpeeksi. Juulia silitti toisella kädellään Lassen kylkeä ja toisella kädellä mahaa.

- Voisin olla tässä ikuisuuden, hän huokaisi.

- Meillä ei nyt kyllä oo aikaa istua tässä ikuisuutta, sanoi Lasse samalla hymyillen.
Hän laittoi myös kätensä Juulian paidan alle, silitti Juulian selkää ja kylkeä. Juulia huomasi, kuinka Lasse varoi koskemasta hänen mahaansa.

- Älä pelkää, ei kukaan saa koskaan tietää meistä. Et sä vauvaa satuta, vaikka sä mun mahaankin koskisit, hän sanoi hymyillen Lasselle, koska tiesi tämän ajattelevan asiaa.
Lasse ei ollut oikeastaan itsekään vielä tietoinen, mitä asiasta ajattelisi, mutta Juulian hänen vartalollaan ja reisillään levottomina harhailevat kädet olivat saaneet hänetkin pikkuhiljaa kiihottumaan.

Juulia tunsi ohimennen kädellään, miten housuissa alkoi pullistella. Hän onnistui avaamaan Lassen housut yhdellä kädellä ja alkoi hyväillä hänen sisäreisiään. Välillä hänen ranteensa osui kuin vahingossa Lassen kovettuvaan kaluun. Lassen oli pakko siirtää jalkojaan vähän erilleen siinä istuessaan jalat täysin suorina. Hänen kätensä eksyivät jo Juulian hameen vyötärökuminauhan alle ja Juulia tunsi kuuman käden pakarallaan. Tästä rohkaistuneena Juulia laittoi toisen kätensä boksereiden päälle ja tunsi kokonaan tuon jäykistyneen kalun kätensä alla.

- Sä haluisit maistaa sitä?, Lasse kysyi ja katsoi suoraan silmiin Juulia, joka oli nostanut päänsä ylös Lassen rinnasta.
Taas Juulian päässä pyöri vaikka mitä sanoja, joita hän olisi halunnut sanoa, mutta ulos asti niistä ei päässyt yksikään. Hän vain nyökkäsi. Lasse nousi polvilleen Juulian eteen ja antoi housujensa tippua alas. Juulia nousi myös polvilleen, riisui hänen mustat bokserinsa ja alkoi käsillään hyväillä tuota komeaa, häntä kohti seisovaa ilmestystä. Hän nuolaisi ensin ahnaasti kalua, joka selvästi janosi kosketusta ja sen jälkeen otti koko komeuden suuhunsa aloittaen imemisen ensin hitaasti. Lasse huokaili nautinnosta ja tarttui samalla Juuliaa hiuksista, kun tämä pyöritti kieltään terskan ympäri keskittyen sen jälkeen taas imemään lujaa mutta hellästi. Suihinotto oli aina ollut Juulialle mieleistä, mutta nyt hän itse huomasi taitonsa pahasti ruostuneen harjoituksen puutteesta. Hän nautti suihinotosta itsekin lähes yhtä paljon kuin huomasi Lassen nauttivan. Välillä hän lopetti ja antoi Lassen määrätä tahdin koettaen vain pitää huulensa mahdollisimman tiukasti kalun ympärillä. Hän ei kuitenkaan halunnut Lassen vielä laukeavan, ja lopettikin nostaen päätään ja laittaen kätensä Lasse niskan taakse. Hän suuteli tätä suulle ja taas yksi hänen toiveistaan oli toteutunut.

- Nyt on sun vuoro tehdä mitä sä haluat, hän kuiskasi Lassen korvaan.
Hän huomasi, kuinka irstas olo hänellä oli. Hän halusi alistua ja tulla tyydytetyksi. Lasse kaatoi Juulian selälleen. Hän olisi halunnut repiä Juulian nappipaidan auki, mutta tuli onneksi ajatelleeksi asiaa pidemmälle ja tyytyi aukaisemaan napit. Hän veti Juulian hameen ja pikkuhousut tottunein ottein pois ja vei kätensä Juulian alaselän alle. Juulia köyristi selkäänsä, että Lasse sai avattua tämän rintaliivit. Lasse oli polvillaan Juulian päällä. Hän heitti puvun takkinsa pois ja suuteli ensin Juuliaa pitkään, jonka jälkeen hän alkoi innoissaan nuolla tämän rintoja. Rinnoilta hän siirtyi pikkuhiljaa alemmas, alemmas, löytäen Juulian klitoriksen, joka seuraavaksi pääsi tuon vikkelän kielen käsittelyyn. Hetken päästä Juulia ei kestänyt enää, vaikka kuinka olisi purrut huultaan, vaan alkoi voihkia nautinnosta. Hän ei pystynyt enää olemaan hiljaa, vaikka kuinka yritti. Juuliasta tuntui, kuin olisi kulunut ikuisuus ennen kuin Lasse lopetti. Ihana ikuisuus. Lasse käski Juulian kääntyä. Juulia kääntyi ja Lasse tuli takaapäin. Ei mitenkään hitaasti ja varovasti vaan kerralla ja syvälle Juulian kiimasta märkänä olevaan pilluun. Hän voihkaisi nautinnosta. Lasse otti kiinni Juulian pitkistä hiuksista ja antoi kalunsa liukua syvälle yhä uudestaan ja uudestaan. Hän kumartui Juulian päälle, nosti tämän hiuksia ja otti hampailla kiinni niskasta. Hän puri ja imi. Hän tiesi Juulian rakastavan sitä. Niin Juulia rakastikin, eikä hän voinut taaskaan hillitä itseään, vaan antoi voihkaisujen tulla ulos suustaan, niin hyvältä se hänestä tuntui. Lasse päästi irti ja kiihdytti vielä tahtia kunnes hänen suustaan pääsi miehekäs ähkäisy ja hän laukesi Juulian sisään.

Taivaallinen ikuisuus oli ohi ja Lasse veti kalunsa ulos märkänä valuvasta pimpistä. Juulia oli ihan sanaton ja voimaton. Siinä hän istui nurmikolla saaneena ja autuas hymy kasvoillaan, haroen vaatteitaan, jotka olivat pitkin nurmikkoa. Lasse nosti housut jalkaansa, sulloi paidan housuihin ja nousi ylös, ravisteli puvuntakistaan ruohot ja laittoi sen päälleen.

- Nähdään tuolla sisällä, hän sanoi Juulialle, nyökkäsi kohti juhlataloa ja hymyili.

- Joo, nähdään. Niin ja kiitos. Oot ihana, sai Juulia sanottua, mutta Lassea päin hän ei enää pystynyt katsomaan, vaan alkoi kiireesti keskittyä pukeutumiseen.
Hän puki liivinsä ja paitansa. Hän kuuli Lassen vaimeitten askelien katoavan napittaessaan paitaansa ja odotti vielä hetken ennen kuin nousi, ja nosti pikkuhousunsa ja hameensa ylös. Onneksi ruoho ei ollut lainkaan kosteaa, niin se ei ollut jäänyt kiinni vaatteisiin. Hän lähti kävelemään itsekin takaisin kohti juhlataloa. Ilma oli viilentynyt huomattavasti, vaikka he kaksi eivät olleetkaan sitä aiemmin huomanneet.

Kukaan vieraista ei ollut enää ulkona. Onneksi ohjelma sisällä ei ollut vielä alkanut Juulian saapuessa takaisin sisälle. Läheskään kaikki vieraat eivät olleet edes suuressa juhlahuoneessa vielä, vaan heitä oli ympäri kartanon muitakin huoneita. Toiset olivat ihailemassa seinillä olevia maalauksia ja kehumassa talon arkkitehtuuria, toiset vain juoruilemassa toisilleen kuulumisia. Juulian astuessa juhlasaliin hän näki Lassen juttelevan sulhasen kanssa. Miestään hän ei nähnyt missään. Hän istui omalle paikalleen ja katseli ympärilleen. Juuri silloin hänen miehensä Vesa saapui saliin seurassaan nainen. Tuo nainen oli vaalea, pitkä, lyhythiuksinen, ja kaunis. Täysin Juulian vastakohta. He tulivat yhdessä Juuliaa kohti.

- Ai sä oot tullu jo takas, totesi Vesa tökerösti.

- Tässä on mun entinen koulukaveri, lapsuuden ystävä Veera, hän jatkoi.

- Aha. totesi Juulia kylmästi, vain vilkaisten naista.
Häntä ei jaksanut kiinnostaa miehensä entiset tyttöystävät, sillä sellainen hän tiesi tämänkin naisen kuitenkin olevan, aivan kuin nuo muutkin, jotka oli hänelle ”vain kaverina” esitelty. Enää häntä ei jaksanut kiinnostaa.

- Jumalauta, mikä sua taas vaivaa!? sähähti Vesa nopeasti.

- Mua ei vaan kiinnosta sun entiset panot enää. Toivottavasti oli hyvä, totesi Juulia ja katsoi muualle.
Hän kuuli kuinka Vesa alkoi selittää tälle naiselle Juulian raskaudesta, mustasukkaisuudesta, mielialanvaihteluista ja muista sellaisista.

Kuuluttaja pyysi vieraita pikkuhiljaa hakeutumaan paikoilleen. Juulia tiesi, että kotona olisi ainakin viikon pelkkää piinaavaa hiljaisuutta tämän jälkeen, kunnes tilanne räjähtäisi ja Juulia saisi osakseen taas nuo kaikki vanhat saarnat ihmisten ystävällisestä kohtelusta ja muusta sellaisesta, mutta hän ei välittänyt. Hän ei enää jaksanut välittää, vaan päätti jatkossa elää myös itselleen, eikä vain perheelleen, niinkuin oli tähän asti tehnyt. Se oli tuon kesän ihanin ilta. Sitä Juulia ei tulisi ikinä unohtamaan. Hän tiesi, että luvassa olisi myös muita lähes yhtä ihania iltoja vielä tänä kesänä, jos ei Lassen, niin sitten jonkun muun kanssa. ;)

YKSIN YKSINÄINEN

Jotta mun kirjoitukset ei olis vaan tääl koneen työpöydällä, ni ajattelin sit tällasta vaihtoehtoo ku blogipalvelun hyödyntäminen.

Tässä sit heti alkuunsa yhden yksinäisen yön tuotoksia (pelkkää fantasiaa);

Yksin puolukassa.

Olin isovanhempieni mökillä syyskuussa. Minut oli jälleen kerran raahattu mukaan mökkireissulle siinä toivossa, että nuoremmakseni poimisin taas pakkasen täyteen syksyn satoa. Tällä kertaa lähdin polkupyörällä kaunista metsätietä vähän pidemmälle punainen muovisanko ja poimuri tangolla keikkuen. Mättäät olivat punaisenaan puolukoita ja pian oli sankoni jo täynnä. Harmittelin kun en ottanut toista sankoa mukaani. Kaukaa kuulin koneen ääntä ja mietin mikäköhän täällä korvessa mekastaa. Lähdin uteliaisuuttani kävelemään kohti ääntä. Jonkin aikaa käveltyäni näin, kuinka iso metsäkone sahasi ensin kuusen poikki ja sitten karsi sen kovan metelin säestyksellä samalla pätkien sen. Kävelin varovasti lähemmäksi konetta. Juuri silloin kone pysähtyi ja moottorin sammuttua sieltä kömpi alas tumma, pitkähiuksinen mies eväspaketti ja termospullo kädessään. Hän istuutui kannon nokkaan sytyttäen tupakan. Säikähdin miestä jostain syystä ja astuin pari askelta taaemmaks. Kompastuin oksaan puollukkasangon samalla kaatuessa puolittain maahan. Kirosin selvästi suomalaisittain ja samassa kuulin naurua takaani.

"Heh, taisit pelästyä. En minä sentään mikää karhu ole - saanko jelpata!?" sanoi minua lähestynyt mies.
"Hei vaan... Ihmettelin meteliä täällä ja tulin uteliaaksi mikäs kone täällä metelöi, kun en ole ennen moista täällä nähnytkään." vastasin hieman ehkä punastellen.
Aloimme lapata puolukoita takaisin sankoon. Katselin samalla miestä sivusilmällä. Hän oli noin 30 vuotias, minun pituiseni, hieman ujon oloinen mutta selvästi töitä tehneen näköinen. Kysyin uteliaisuuttani mitenkä tuollaista isoa konetta voi yksin ohjailla.
"Ootas, kun syön nämä evääni, niin mielelläni näytän sulle." hän vastasi.
"Mikäs siinä." tyydyin vastaamaan.

Mies kiipesi ohjaamoon ja alkoi esitellä sitä minun roikkuessa avoimesta ovesta puoliksi hytin sisällä hämmästyneen näköisenä kuinka ohjaamo oli kuin kalliimmasta autosta.
"Ethän sä siitä mitään näe, tuu istumaan tohon viereeni, niin käynnistän koneen ja ovikin pitää olla suljettuna." hän tokaisi yllättäen.
Epäröin ja ujosti istuin sivulasiin nojaten miehen viereen joka samassa pienellä liikkeellä ohjasi ison kouran kuusen juureen joka samalla katkesi terän leikatessa sitä kuin veitsi.
"Haluatko kokeilla? Sun pitää kyl tulla syliin istumaan, ei se sieltä onnistu."
Ajattelin, että ei minua kyllä oikeesti niin paljon nämä jutut kiinnosta, että sillä.. ..mutta uteliaisuuteni tuota miestä kohtaan voitti ja kömmin istumaan miehen syliin.
"Laita kätes tohon ja mä autan omalla kädelläni sen liikuttelua, melkeen kuin sä itse sen tekisit - se vipu on niin herkkä aloittelialle..."
Koko kone tärisi allamme ja taisi kätenikin täristä jännityksestä kun miehen koura laskeutui käteni päälle. Kuusi kaatui ja karsiutuikin samalla, mutta ei siinä ollut mun ohjauksella mitään tekemistä kun miehen käsi teki kaiken ja vain mun käsi oli alla. Tunsin kuinka punastuin, istuinhan vieraan miehen sylissä korvessa kaukana huvilastamme - pihkan tuoksukin oli huumaava. Yht'äkkiä aloin tuntea jotain "outoa" siinä kohtaa, jossa istuin. Tärinä vielä voimisti tuntemustani. Mietein, olikohan se se miksi sitä kuvittelin. Kiihotuin suunnattomasti ajatuksesta, mutta kuin vaistomaisesti aloin jaloillani ponnistaa itseäni ylöspäin. Miehen kädet vetivät kuitenkin samantien peppuni alas ja ylemmäksi syliin - nyt se vasta tuntuikin peffani alla tosissaan. Miehen kädet alkoivat kokeilemaan rintojani ja kuulin kuinka mies huoahti takaapäin niskaani samalla nuolaisten sitä. Mulla oli kesäiset ohkaset shortsit jalassa ja tahtomattani aloin keinuttamaan takapuoltani miehen kalua vasten joka tuntui housujen läpi siltä kuin olisi jo ulkona.
"Saanko...?" kysyi mies samalla tarttuen shortseihini riisuakseen ne alas. Olin niin tohkeissani tästä äkkinäisestä käänteestä, että nostin vaistomaisesti hiukan ylös peffaani jotta mies saisi riisuttua housuni helpommin.
"Oi, sä oot kostee..." kuiski mies takaapäin korvaani, kun oli saanut käden vietyä haarojeni väliin. Märkähän se oli ollut jo siitä asti kun kiipesin hyttiin, mutta en sitä ääneen sanonut, ajattelin vain.

Mies riisui housunsa alas, samalla kun nostin peppuani. Kokeilin käsilläni taakseni ja mies ohjasi sen kuumana sykkivään varteen kiinni. Säikähdin sen kokoa. Tunsin kädessäni valtavan elimen, paksun ja ennen kaikkea pitkän. Nostin peppuani ja kyyristin selkääni samalla kun mies takaapäin lähestyi pimppini kiimaista aukkoa kalullaan. Aloin hitaasti laskeutua sen päälle, hitaasti. Ynähdin nautinnosta terskan upotessa pilluuni. Mies oli hellä ja "sovitteli" kaluaan ensin eestaas pilluni huulilla minua lantiosta kiinni pitäen. Voi kuinka se teki hyvää. Tuin itseäni käsillä polvistani. Mies alkoi antamaan yhä enemmän varttansa sisääni, mutta varoen, kuin olisin ollut lasia. Tunsin "pohjakosketuksen" pimpissäni. Kuuma kookas kalu pimpin syvänteissä sykkivänä, voiko nainen muuta haluta... Mies alkoi pyörittää minua hitaasti kalun ollessa aivan pohjassa, koneen koko ajan käydessä ja täristäessä aloin tuntea oloni niin taivaalliseksi, että melkein silmissäni sumeni. Kohta mies nosti minua lantiosta ylöspäin. Äännähdin taas nautinnosta. Hän ohjasi minut kääntymään istuinta vasten kalun ollessa vielä osittain sisälläni. Kun olimme saaneet hyvän asennon - niin hyvän kuin tuossa tilassa vaan mitenkään oli mahdollista, alkoi hän taas työntyä sisääni hiljaa ja hellästi koko pituudeltaan ja sitten taas ulospäin. Seuraavalla työnnöllä se tunkeutui hieman rajummin sisääni, kiihdyttäen tahtiaan. Tunsin kuinka kivekset heiluivat tahdissa.
"Pane mua, pane mua kunnolla!!" pääsi suustani ja mies kiihdytti tahtiaan.
Hän oli vähäpuheinen, mutta olipa tuo tilannekin sen verran yllättävä varmasti hänenkin mielestään, joten eipä siinä Runebergin lahjoja kaivattu, vaan pelkkiä tekoja. Vaimeasti karjaisten mies alkoi laskemaan spermaansa sisääni, voi kuinka kuumalta se tuntui pimppini pohjalla - aina vaan kalu sykki sisälläni. Taisi olla useammankin viikon satsi.

Osaksi raukeana, toisaalta vielä hyvinkin kiihottuneessa tilassa astuin ulos hytistä vaatteitani korjaillen ja kiittäen oppituntia. Mies sanoi tässä olevan vielä palstaa viikoksi pariksi, että jos haluaisin lisäoppia, niin olisin tervetullut vaikka huomenna uudelleen.

Pyöräillessäni takaisin mökille tunsin kuinka spermaa valui pillustani housuihini, pysähdyin suojaiseen kohtaan ja vein käteni housujeni sisään ja aloin runkata klittaani, haistellen välillä spermalta tuoksuvaa kättäni - sain orgasmin. Isovanhempani ihmettelivät, kun kävin joka päivä puolukassa, mutta muutaman litran vain toin kotiin - keskityinhän vähän isompiin "pallukoihin" sillä viikolla ja siitä eteenpäin... ;)